Enpä ole paljoa ehtinyt raportoimaan on ollut sen verran kiirusta viime päivinä.

Valmistuneita töitäkin on ilmaantunut pöydälle, mutta ne edelleen odottavat kuvaamistaan eli niistä sitten kun säät suosii, ehdin ja jaksan vaan kuvailla. Sen verran voin jo sanoa et täällä on meneillään joku villasukka hullaantuminen.

Mutta palataanpa viime viikkoon.

Ihan ensimmäisenä sain työpaikan.. jeeee.. 3-4 päivää viikossa töitä mikä sopii minulle erittäin hyvin. Ensimmäinen mini tutustumis työpäivä ei ollut kovin herkkua, kun se sattui  torstaille jolloin tuli vettä ihan kiitettävästi koko päivä ja ulkotyö, tosin sai olla katoksen alla, mutta silti. Työ on erittäin mukavaa hommaa missä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä eli myyntityötä teen ja pomo on todella reilu ja huumorin tajuinen tyyppi ja muut työntekijät samanmoista porukkaa. Heti löytyi yhteinen sävel hommaan.

No entäs perjantai...?? No tuli testattua kuinka syvässä vedessä mein autolla voi ajaa. Suoraan sanoen tuli ajettua jokea pitkin, kun päätin lähteä käymään kaato sateessa kaupalla. Tuli mentyä koskea ylös ja alas (oman tien yksi suurempi mäki muistutti vauhdikkaasti virtaavaa koskea.

No lauantai menikin taas töissä ja onneksi paremmassa säässä kuin torstai. Loppu päivä töissä vaan rupes olemaan tuskaa kun olin ollut hereillä yö yhdestä.. kiitos koirien haukunnan.. tuli sitä nukuttua koko yönä varmaan neljä tuntia, kun jo neljältä nousi ylös et ehti kuudex töihin. No kaiken kukkurax kun olin lähdössä töistä niin auton lukot teki tenän, eikä suostuneet aukeamaan paitsi Naksulle joka lähti kotoa mua pelastamaan (heti ekalla yrittämällä aukes yksi ovista.. mein auto on rasisti).

No sunnuntaina tuli taas jo neljältä herättyä ja hyvissä ajoin ennen kuutta lähdettyä ajelemaan koiranäyttelyyn. Onneksi näyttelystä saimme tuoda kotiin keskimmäisen (ei blogi) koiramme toisen sertin ja vara-cacibin. Sunnuntaina sitä tuli ajeltua päälle 300 km yhden näyttelyn takia, jossa olimme puolituntia, kunnes jo käänsimme nokan kotia kohti, mutta onneksi oli pokaali kotiin tuotaviksi ja erittäin hyvämieli, mutta erittäin väsynyt. Kotiin kun pääsin niin oli pakko päästä ottamaan pienet päiväunet, joita harrastan todella harvoin (ehkä kaksi kertaa vuodessa).

Tänään sitä onkin sit tullu oltua vaan ja neulottua villasukkaa. Jos vaikka huomenna pääsisi hyvin levänneenä töihin ettei loppu päivästä ole ihan silmät sikkarassa ja päätukossa töissä.

Kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa.