No aloitetaan aamusesta. Oli tarkoitus mennä Naksun mummin kanssa torilla käymään. Kun kerta on vanhasta ihmisestä kyse, joka ei tällä hetkellä pääse mihinkään (paitsi silloin kun me ennätämme ja olemme siellä suunnalla) niin tietäähän sen et joka paikassa pitää käydä. Siinä meni tunti jos toinenkin asioilla juostessa.
No lopulta kun selvisimme kyytireissulta niin pika pikaa kävin treenaamassa keskimmäisen koirani (ei blogikoira). Onneksi treenit meni onnistuneesti ja olemme taas pienen pienen askeleen lähempänä kisauraa.
No illalla minä juoksin oman maratonini juoksutapahtumassa. No en minä sentään ihan oikeaa maratonia juossut, mutta siltä tuntui illalla, kun kotiin pääsi akillesjänne ärtyneenä. Oltiin oman kylän juottoporukassa siellä juoksutapahtumassa. 10km matkan mukeja keräilin ensiksi pois jalka ja autoteiltä. No kun kympiltä selvittiin olikin edessä puolimaratonin ja maratonin juoksijoiden juottaminen. Kyllä siinä meinasi käsi lähteä mukana, kun puolikkaan nopeimmat porhalsi ohitse. Tuli tunne ettei niiden mukiin jäänyt yhtään juomaa, kun ne nappas sen kädestä. Kova oli urakka täyttää mukeja ja jakaa niitä juoksijoille ja kaiken lisäx joutui huutamaan vettää, kun osa ei enään tiennyt mikä oli urheilujuomaa ja mikä vettä, eikä kaikki edes halunnut urheilujuomaa. Varmaan vielä unissanikin ojentelin mukeja hoin vettä. Puol kymmenen aikaan oltiin kotosalla josta Naksu lähtikin melkein suoraan kaverin kanssa jatkoille ja samalla moikkaamaan hääpariskuntaa.
No niin nyt sitten päästiin niihin häihin, joihin saatiin vain suullinen kutsu, kun hääpariskunta ei jaksanut lähettää kutsukorttia, kun unohtivat sen kotio, kun tuossa aikaisemmin keväällä kävivät meillä. Ei siinä mitään, mutta olisin ollut ainut serkku morsiamen puolelta (yhteisiä serkkuja on 5) ja kaiken lisäx seuralaisena kutsuttuna. Niin enkä minä kyllä tiennyt missä häät edes pidetään, senkin kuullin kiertoteitä. Ainut joka oli kutsun saanut yhteisen suvun puolelta oli mamma (kummitäti ja lapsi oli jätetty myös ilman kutsua, puhumatta enoista ja tädeistä). Muut sukulaiset kyllä oli kutsuttu ja kaikki kaverit jonka verukkeena mekin saimme sen suullisen kutsun (Naksu on sulhasen kaveri).
No minä tiesin heti alkuunsa etten lähde kuppakunta kekkereihin, kun olen muutenkin porukan mustalammas, joka elää omia erikoisia polkujaan "tappajakoirien kanssa" metsän keskellä korvessa omistaen jenkki auton.
Juhlissa oli ollut reilusti alkoholillista juomaa tarjolla ja jo ennen vastaanoton loppumista oli jouduttu kuulemma osa vieraista poistamaan juhlista niiden juopumus tilan takia. No eipä tuo morsian ollut kovin kauas vieraistaan jäänyt. Oli örveltänyt sen minkä kerennyt ja ei tuo omena kauas puustakaan ole tippunut, kun morsiammen isä oli sammunut sohvalle (okei tuolla minun sedällä, morsiammen isällä on varmaan maailman huonoin viinapää.. ainakin huonoin mitä minä olen nähnyt).
No ei tuo mitään, mutta hääpariskunnan jatkot ne vasta olivat olleet mielenkiintoiset. Sulhanen huinii missä huinii ja morsian kiehnää puolet illasta vieraan miehen kainalossa ja lopuksi lähtee samaa matkaa baarista.
Et en voi muuta todeta kuin oikein paljon onnea "hyvin" alkaneelle aviotaipaleelle.
Ja tämä kaikki ihan vaan muistiin ja taidan vielä senkin kirjoittaa et tuleeko tuostakaan avioliitosta mitään, kun toisiaan heitellään puolentoista litran muovipulloilla. Minä olen sitä mieltä et tuo avioliitto on tuhoon tuomittu, enkä halua olla mitenkään ilkeä, kyllä sitä jokaiselle onnea toivoisi tässä kivisessä maailmassa.
p.s kävijä laskurikin on näämä elänyt omaa elämää. Tosin siitä ei ole kävijöitä lähtenyt, kuten joillakin, mutta siihen tullut huimaa vauhtia lisää kävijöitä. No täytyy katsoa jos 1-vuotis synttäreiden aikaan järjestäisi ensimmäisen blogi-arvonnan (muistuttakaa jos ei lähempänä ala olemaan mitään juttua asiasta. Minulla kun on niin pirun hyvä muisti.. tai siis muistan minä asioita, mutta niiden määrä välillä aina ylittää muistikapasiteetin).
Kaikille oikein aurinkoisia tai ainakin mukavia kesä päiviä.
Kommentit