Ompa taas otsikko, mut ei jaksa keksiä parempaakaan.

Pikku hiljaa elämä alkaa hymyillä, kun on kunnolla lapannut paskaa ikkunoista ja ovista ulos. Edelleen on paljon selvittämättömiä asioita ja osat asiat ihan hunningolla.
On saanut todeta et onneks on hyvissä ruumiin voimissa (jos ei flunssaa lasketa ja kiipeetä jalkaa), kun kaveri joutui pahaan auto-onnettomuuteen, mutta muutaman sentin ansiosta jäi henkiin.
Rakkaat ystävät ovat tulleet entistä rakkaammiksi ja hyvin vointi valtio ruvennut tuntumaan vähemmän hyvin vointi valtiolta.
Se on kumma kun suomessa valitetaan et ei ole työn tekijöitä ja työttömät ei viitsi mennä töihin. Täällä on yksi työtön joka HALUAA töihin, mutta kun ei mihinkään pääse, kun ei ole insinööri ym. joka alan moni osaaja.

Mutta ei tämän enempää tänne tätä vuodatusta sitä saa kuunnella yksi rakas immeinen, joka jaksaa kuunnella ruikutustani elämän epäoikeuden mukaisuudesta.