.. ja minä syön hernekeittoa. Harmi vain pannukakku puuttuu, eikä sellaista pysty tekemäänkään, kun ei ole kaikkia aineita.

Jalat on jotenkin puhki, kun tuli ainakin 1,5 tuntia rämmittyä metsässä koiran kanssa. Tuo metsä reissu oli todellakin rämpimistä on niitä helpompiakin maastoja kuljettu.

Täällä on taas sattunut ja tapahtunut oikein todenteolla, mutta tämäkin kuuluu siihen tapahtuma sarjaan josta en vielä puhu mitään.

On täällä jotain saatu aikaiseksikin.. esim. tuli annettua heti aamutuimaan villakoirille kyytiä, nimittäin imuroin ja pesin lattiat. Tosin en tiedä kuinka kauan nuo lattiat pysyy puhtaina, kun on näin ikävän märkää.
Neule rintamallakin on edistytty (sen minkä on kerennyt syventymään siihen), omaa pipoa saatu paljon aikaiseksi ja kaverin säärystimet hyvässä vauhdissa ja omat kämmekkät aluillaan. Mutta mitään valmista täällä ei ole saatu aikaiseksi.. miten pienellä ihmisellä voi olla näin kiire ettei ehdi edes kutomaan.

Eilen oli myös hauska tapaus, kun piti ottaa blogikoiran hoitomuorilta (siis 12,5 vuotias rodun edustaja) verinäyte. Muori se päätti ettei hänestä oteta verta tai jotain sinne päin.. aina kun neula laitettiin suoneen niin veri hyytyi saman tien neulaan eikä tullut läpi niin että olisi saanut putkeen verta. Me ei sitten lähetetty mamman verta tutkittavaksi yliopistolle (siellä tehdään tutkimusta kaukkarin perinnöllisistä sairauksista, johon tarvitaan vähintään 50 koiran verinäytteet).

Mutta eipä täällä tämän ihmeempiä.. taidan hakea vielä toisen lautasellisen hernekeittoa ja lämmitellä hetken viltin alla (metsässä jotenkin kastui, kun satuttiin saamaan vielä kaiken hyvän lisäksi sade kuuro niskaa).